Yksinkertaista – monimutkaiseen pystyy kuka vaan

marraskuu 24, 2015 // Sanna Seiko Salo

Kun ihmisestä sanotaan: ”Hän on vähän yksinkertainen”, se tulkitaan heikkoutena. Kyseinen henkilö pystyy hahmottamaan maailman vain omasta vinkkelistään, pinnallisesti, yksiulotteisesti, lapsellisesti. Hän on henkisesti löysä ja vähän nolo.

Ihminen parhaimmillaan on moniulotteinen, ajatteleva, ideanikkari, kykeneväinen yhdistämään useita asioita toimiviksi ja ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi, monen taidon hanskaava multitalentti. Lue vaikka minun LinkedIN -profiili, ah mikä monimuotoisuuden runsaudensarvi. Kaikkea se tuokin väittää osaavansa.

Yksinkertaisen tekeminen vaatii runsaasti rohkeutta tehdä vaikeita päätöksiä.

Mutta kun tuotteesta sanotaan: ”Se on yksinkertainen”, puhutaan onnistumisesta. Se on tavoiteltava ominaisuus, joka usein on heti ”käytettävän” jälkeen jokaisen tuotteen toivelistalla. Kun UX designeria (minua) pyydetään mukaan projektiin, tämä toive esitetään aina. ”Haluamme käytettävän ja yksinkertaisen tuotteen.” Ja kaikki me yhdessä nyökyttelemme.

Ensin heitetään huulta: ”Yksinkertaista meille yksinkertaisille. Haha.” Todetaan, että: ”Käyttäjämme eivät ole mitään akateemisesti koulutettuja.” Ja yhdessä tuumin päätetään: ”Sellainen houkutteleva ja simppeli olisi paras.”

Sitten iskee piru: ”Nykyisen tuotteen ominaisuuksien lisäksi olemme asiakkaalle luvanneet kaiken tämän. Nämä 20 piirrettä ovat prioriteetilla 1. Käyttäjät ovat tottuneet näihin ominaisuuksiin ja olemme kuulleet että niistä on tykätty. Käyttäjämme ovat kuitenkin tämän alan ammattilaisia, kyllä he osaavat. Käyttöliittymän tulee olla virallisen näköinen, ei lapsekkaan yksinkertainen. Tuolla nurkassa on vielä tilaa, minkä settingin laittaisimme sinne?”

Minulla on termi tälle ilmiölle. Se tapahtuu meillä kotona joka päivä, ja taistelen tarmokkaasti sitä vastaan. Erityisesti jokainen avonainen taso on tälle otollista maaperää. Sen nimi on ”Ryönän invaasio”.

Hajuton ja mauton palvelu ei jää mieleen

Ihmiset, jotka eivät missään nimessä koe olevansa yksinkertaisia, vaan upeita moniulotteisia olentoja, haluavat kauniin yksinkertaisia tuotteita ja palveluita. Jostakin nousee myös ajatus, että yksinkertainen on yksinkertaista (ja halpaa) toteuttaa. Oikeasti kaikki ihmisten yhdessä tekeminen johtaa vaan suurempaan ryönän invaasioon, jota kauniisti kutsutaan peitenimellä: ”kompromissi”. Valitettavasti kompromissi on usein sama kuin kaikkea kaikille, eikä oikein mitään kenellekään. Hajuton ja mauton, ”ihan kiva”.

Ryönän invaasiota vastaan taistellaan kotona monin tavoin. Se alkaa jo keittiösuunnittelussa (ei avohyllyjä!), sisustamisessa (jokaisella tavaralla on funktio ja paikka!). Sitä tehdään säännöllisesti, päivittäin (siivotaan ne pirun roinat paikalleen!). Se epäonnistuu päivittäin. Jostain ilmestyy aina pariton sukka, mainoslehtiä, post-it lappuja, kyniä, heijastimia, leluja, hiuspompuloita, pattereita, latureita, ja ne majoittuvat keittiön pöydän nurkkaan. Säännöllisesti ohjelmaan kuuluu niin sanottu ”paskahalvaus”, jolloin pöytä räjäytetään puhtaaksi ja suurin osa ryönää heivataan roskiin, tai viedään kivusta huolimatta paikalleen. Ja hetken voi taas hengittää. Silläkin uhalla, että ollaan nalkuttava vaimo tai tyhmä äiti.

Monimutkaisen tekeminen on yksinkertaista. Yksinkertaisen tekeminen on monimutkaista. Se on vaikeaa. Se on kivuliasta, koska siihen liittyy luopumista. Luopumista omista mahtavista ideoista. Luopumista siitä ajatuksesta, että teemme palveluksen käyttäjälle antamalla tälle vaihtoehtoja. Kun itse asiassa emme itse pystyneet päättämään prioriteeteista.

Yksinkertaistamisessa kohtaa hitosti vastarintaa, epäilyjä, haastamista ja jopa halveksuntaa. Yksinkertaiseen lopputulokseen ei päästä kompromisseilla vaan tiukalla ukaasilla ”heittää kaikki legot roskiin jos ne ei heti häviä näköpiiristä oikeille paikoilleen!”. Siinä onnistumiseen vaaditaan runsaasti rohkeutta tehdä vaikeita päätöksiä.

Yksinkertaistaminen on taito. Se on luopumista. Ja se on kiinni pitämistä. Se on kokeilua ja nopeaa suunnankorjausta. Se on jatkuvaa kommunikointia sen ympärillä mitä tavoitellaan. Se on hienovaraista ohjausta. Se on kädestä pitäen näyttämistä. Säännöllistä siivousta. Ja tarvittaessa paskahalvaus.