Valinnanvapaus työterveyteen

Valinnanvapautta selvitelleen Brommelsin työryhmän linjauksen mukaan SOTE ei oleellisesti koske työterveyshuoltoon, eikä työterveyshuolto kuuluisi laajan valinnanvapauden piiriin. Työryhmä ehdottaa ainoastaan työterveyshuollon hienosäätöä siten, että siihen vapaaehtoisesti kuuluvan sairaanhoidon korvauksia kohdennetaan työhön liittyviin sairauksiin. Tästä huolimatta valinnanvapaus vaikuttaa työterveyshuoltoon ja työterveyshuolto valinnanvapauden toteutumiseen.  Alla muutama tarina, mihin uudistus voisi viedä.

Piirros: Tuula Ala-Härkönen
Piirros: Tuula Ala-Härkönen

1 Mikään ei muutu

Sairaanhoidon kohdentaminen työhön liittyviin sairauksiin osoittautuu käytännössä mahdottomaksi yhtälöksi. Esimerkiksi stressi aiheuttaa moninaisia oireita, kuka määrittelee milloin ne liittyvät työhön? Käytäntö johtaa mielivaltaiseen tulkintaan, jossa palvelun tuottajalla on kannuste painottaa korvattavuutta. Potilaat eivät pysty ennalta oireiden perusteella päättämään, onko kyseessä työhön liittyvä sairaus. Työntekijä menee edelleen kaikissa tapauksissa työterveysasemalle, joka sitten päättää korvausperusteesta. Jos korvausperuste ei toteudu, kustannus jää kokonaisuudessaan työnantajalle. Vähitellen työnantajat tottuvat maksamaan sairaanhoidon kustannukset kokonaan ja tästä muodostuu vakiintunut käytäntö. Lopputuloksena työterveyshuolto jatkaa kutakuinkin ennallaan, mutta kustannukset työnantajille kasvavat. Kun Kela -korvausten määrä tällä tavalla pienenee, pitkässä juoksussa myös työnantajien sosiaaliturvamaksu laskee. Tällöin mikään ei muuttunut.

2 Syntyy sairaanhoidon business -luokka

Osa yksityisistä lääkärikeskuksista liittää julkisrahoitteiset sosiaali- ja terveyskeskusten palvelut nykyisiin terveyspalveluihinsa, palvelut siis tuotetaan samoilla resursseilla. Tämä ratkaisu edellyttää kahden eri palvelutason luomista yksiköiden sisälle, jotta yksityisesti rahoitettu asiakas kokee saavansa rahalle vastinetta myös jatkossa. Syntyy terveydenhuollon “business -luokka”, jota käyttävät työterveyshuollon asiakkaat ja muut yksityisesti hoitonsa maksavat asiakkaat. Palvelumuotoilulle tulee haastava tehtävä: Miten luodaan kaksi palvelutasoa synnyttämättä eriarvoisuuden tunnetta?

3 Syntyy yksityissektorin kahdet markkinat

Isot yksityissektorin toimijat perustavat kokonaan uusia yksiköitä julkisrahoitteiselle puolelle. Syntyy yksityissektorin kahdet markkinat, työterveyshuolto ja yksityinen puoli nykyisellään ja kaiken kansan sosiaali- ja terveyskeskukset erikseen. Toimijoiden intressi kaventaa eroja palvelutasoissa jää pieneksi, koska laadukas julkisrahoitteinen puoli söisi rahakasta yksityisrahoitteista puolta. Julkisrahoitteinen sairaanhoito kartellisoituu, laadulla kilpaileminen jää teoriaksi. Jonot säilyvät, tasa-arvo ei parantunut.

4 Työterveyshuollosta tulee terveydenhuollon kehityksen veturi

SOTE -uudistus onnistuu poistamaan jonot julkisrahoitteisesta sairaanhoidosta ja palvelusta tulee kilpailukykyinen nykyisenkaltaisen työterveyshuollon sairaanhoidon kanssa. Yritysten motiivi maksaa vapaaehtoisesti sairaanhoidosta vähenee, kun Kela -korvausten määrä pienenee ja saman palvelun saa julkisrahoitteiselta puolelta. Koska palveluntuottajat haluavat säilyttää yrityksistä tulevan tulovirran, ne alkavat panostaa voimakkaasti työterveyshuollon tuotekehitykseen. Syntyy uusia innovatiivisia palveluja, jotka on kohdistettu työnantajien ja työelämässä toimivien tarpeisiin, etähoito ottaa isoja harppauksia ja sairaanhoito tukee entistä paremmin työkyvystä huolehtimista. Työterveyshuollosta tulee terveydenhuollon edelläkävijä ja veturi.

Keskeinen kysymys on, millä ajureilla kehitys ohjataan positiiviselle uralle? Avainsana lienee jonot. Niin kauan kuin julkisrahoitteisella puolella on jonoja, työterveyshuolto ei kehity, koska sen tärkein ominaisuus on jonon ohitus. Jos jonot poistuvat, myös työterveyshuolto alkaa kehittyä.

Katso myös http://www.hs.fi/mielipide/a1463367404373

Eljas