Tarvitaanko Käytettävyysammattilaisia 2020?

Käytettävyyskoulu järjesti 9.1.2014 paneelikeskustelun käytettävyysammattilaisten osaamistarpeesta lähitulevaisuudessa, otsikolla ”Tarvitaanko käytettävyysammattilaisia 2020?”. Olin mukana yhtenä panelistina. Professori Marko Nieminen veti keskustelua. Kiitos kutsusta, oli hauskaa vaihtaa ajatuksia kollegojen kanssa ja kuulla opiskelijoiden ajatuksia. Tässä muutamia nostoja keskustelusta:

Jouni Linkola Tiedolta kehoitti opiskelijoita rohkeasti kyseenalaistamaan yritysten johdon näkemyksiä, Jounin mukaan yrityksissä ollaan nimenomaan kiinnostuneita uusista ajatuksista, ei heidän oman ajattelunsa komppaamisesta. Monilla toimialoilla odotellaan disruptiota pelon sekaisin tuntein ja ulkopuolelta tulevat ajatukset ovat tervetulleita. Jaakko Haggren Konecranesilta kertoi, että hänen päätyönsä tällä hetkellä on kerätä asiakkaiden keskuudesta aktiivista käyttäjäyhteisöä tuotekehityksen tueksi. Simo Säde Cresensestä nosti esille toimintaympäristön muutoksen, elämme Nokian jälkeistä aikaa.

Oma viestini oli teollisuudessa tapahtuva siirtyminen tuoteajattelusta palveluajatteluun. Tämä muuttaa tuotekehityksen luonnetta kertaluonteisista projekteista jatkuvan kehittämisen suuntaan. Käsittääkseni kommunikaatio käyttäjäyhteisön kanssa on se moottori, joka pyörittää jatkuvaa kehitystä.

Co-design olikin yksi menetelmä, joka nousi esiin opiskelijoiden taholta. Varoittelin kuitenkin omaksumasta näitä amerikkalaisia brändättyjä menetelmiä kritiikittömästi vailla omaa ajattelua. Amerikkalaiset rakastavat menetelmäajattelua ja ovat mestareita niiden brändäämisessä, mutta se ei takaa ajattelun laatua. Jos odotamme suomalaisilta yrityksiltä uusien innovaatioiden synnyttämistä, niin pitää vaatia innovatiivisuutta menetelmiltäkin. Seurailemalla muualta tulevia ajatuksia varmistamme sen, että olemme aina jälkijunassa. Juuri käyttäjien osallistamisessa kehitystyöhön meillä suomalaisilla olisi nyt tarjolla edelläkävijän paikka, olemmehan hyviä kuuntelijoita!