Muotoilun täyskäännös

Olen aina pitänyt muotoilua ensisijaisesti asenteena. Tässä mielessä muotoilussa on muuttunut kaikki.

Järjestimme viime vuoden lopulla Linjan 30v juhlat kaikille entisille ja nykyisille Linjan työntekijöille. Joskus myöhemmin illalla kuulin syrjäkorvalla keskustelua, jossa 2000-luvun molemmin puolin meillä työskennelleet muotoilijat pohtivat, mikä oli ollut erityistä Linjassa. Yksi sana nousi selvästi esille, ehdottomuus. Kun oltiin luomassa design -konsepteja, keskinkertainen ei kelvannut, piti yllättää asiakas. Työtä tehtiin yhdessä, mutta konseptin synnytys perustui aina yksilön huippusuoritukseen. Vähän niinkuin jalkapallossa, yhteispeli on tärkeää, mutta jonkun pitää tehdä ne maalit.

Eri suunnittelijat olivat vuorollaan kovan paikan edessä, kun piti tuottaa tiukassa aikataulussa jälleen uusi menestyskonsepti. Muistan elävästi, kun tällaisessa tilanteessa olevan suunnittelijan tukka alkoi vähitellen hapsottaa, parta jäädä ajamatta ja parin viikon sisällä mustat renkaat silmien ympärillä tummeta.

Samana ajankohtana meillä oli sellainen periaate, että luovan työn aikana otettiin työrauhaa ja laitettiin hetkeksi ovet kiinni asiakkaan suuntaan. Haluttiin suojata konseptisuunnittelua asiakasorganisaation sisäisiltä spekulaatioilta, jotta saataisiin jotain valmista ja elinkelpoista aikaan. Kun konseptit oli tehty, pidettiin kunnon presentaatio, johon satsattiin paljon. Konsepti valittiin useista vaihtoehdoista, sitten se muuttui taas yhteiseksi omaisuudeksi, jota lähdettiin yhteistuumin kehittämään ja toteuttamaan. Hämmästyttävän usein konsepti säilyi hengissä lopputuotteeseen saakka, kun meillä oli yritysjohdon tuki ja tiivis yhteistyö tuotekehitysorganisaation kanssa. Muotoilimme tällä tavoin mm. Suunnolle suuren määrän menestystuotteita. Esimerkiksi sukellustietokoneista tuli markkinajohtajia, niistä tuli niin hyviä, että jotkut ovat edelleen tuotannossa 15 vuoden jälkeen.

Haluttiin suojata konseptisuunnittelua asiakasorganisaation sisäisiltä spekulaatioilta, jotta saataisiin jotain valmista ja elinkelpoista aikaan.

Nykypäivänä tuollainen työskentelytapa kuulostaa lähes kerettiläiseltä omaankin korvaan. Tämän päivän uskonkappaleiden mukaan muotoilun pitää olla osallistavaa tiimityötä, jossa muotoilija fasilitoi asiantuntijoista, asiakkaista ja käyttäjistä kasattua ketterää kehitystiimiä.  Vaikuttaa melkein siltä, että perinteinen yksilön luovuuteen, innovaatioon ja läpimurtoihin perustuva muotoilutyö on vastakkainen nykyiselle trendille, jossa uskotaan jatkuvaan parantamiseen, osallistavaan suunnitteluun ja tiimin oppimisprosessiin. Revoluutio vastaan evoluutio, voisi tiivistää. Aika erilainen agenda.

Olen aina pitänyt muotoilua ensisijaisesti asenteena. Tässä mielessä muotoilussa on muuttunut kaikki. 1990 ja vielä 2000 -luvuilla muotoilu oli vähän kuin rock: Tavoitteena ei ollut tehdä asiakaslähtöistä vaan tajunnan räjäyttävää. Nykymuotoilun asenne on lähempänä iskelmämusiikin tekemistä. Iskelmämusiikki on selvästi asiakaslähtöistä, pyritään miellyttämään tiettyä kohderyhmää tämän päivän trendeillä. Molemmat ovat kaupallisia, mutta eri tavoin, eri asenteella. Molemmilla asenteilla voi tehdä menestyviä tuotteita ja palveluita.

Tavoitteena ei ollut tehdä asiakaslähtöistä vaan tajunnan räjäyttävää.

Syy muotoiluasenteen täyskäännökseen löytyy sekä sisällön että ympäristön muutoksesta. Käyttöliittymien muotoilu ohitti joskus 2000 -luvun loppupuolella volyymissa tuotemuotoilun. Ohjelmistopuolelta tullut HCI -kulttuuri alkoi muuttaa muotoilun ajattelutapoja ja menetelmiä ja ketterä ohjelmistokehitys vei muutoksen loppuun. Palvelumuotoilu on omaksunut ohjelmistopuolen ajattelua, mutta luonut myös omia menetelmiänsä. Palvelumuotoilussa yhdistyvat monet tämän ajan trendit, lean, ketterät suunnittelumenetelmät ja jatkuvan kehttämisen ajatus. Jos muotoilusta haettiin ennen uusia tuoreita ideoita, nyt haetaan uudenlaista toimintakulttuuria ja sisäistä uudistumista.

Onko rock -asenteella sitten sijaa tämän päivän muotoilussa? Toivoisin, että on. Nykymuotoilu uskoo joskus niin kovasti tiimityöhön ja ketterään toimintatapaan, että yksilösuoritukset unohtuvat. Omassa organisaatiossa olen huomannut, että lopputulokset paranevat, kun tiimissä on erilaisia suunnittelukulttuureita edustavia suunnittelijoita. Kun  ketterään toimintatapaan lisätään kunnon annos rock -asennetta, silloin ollaan muotoilun ytimessä.

Muotoilijat, asennetta!