KÄYTTÖKOKEMUKSIA: PÄIVÄN LEHTI

En viitsinyt aamulla hakea lehteä postilaatikosta, joten luin Hesarin sähköisen Päivän lehden pitkästä aikaa, Macillä. Katselin sen läpi, mutta ei oikein ollut mitään kiinnostavaa. Illalla aloin selailla paperilehteä hajamielisesti, sieltähän löytyikin kaikkea mielenkiintoista. Ihan kuin olisi ollut eri sisältö.

Kokemus vahvisti aikaisemman havainnon: Päivän lehden käyttöliittymä tappaa sisällön. Sen artikkelit tasapäistävä formaatti latistaa lukukokemuksen, sisältökin tuntuu köykäiseltä. Nyt muistankin, miksi lopetin Päivän lehden lukemisen.

Seuraavana aamuna ajattelin antaa Hesarille uuden mahdollisuuden, tablettisovelluksen täytyy olla parempi. Latasin Nokia tablettiin HS sovelluksen. Etusivu aukeaa, okei, tämä näyttää jotenkin paremmalta. Opettelen hetken käyttämään sovellusta. Lukukokemus on parempi kuin läppärin selaimella, vaikka Windows 8 sovelluksen käyttökokemuksessa onkin parannettavaa. 4 –tasoinen navigaatio on ehdottomasti liikaa, veikkaan että osa käyttäjistä ei ikinä löydä kaikkea sisältöä.

Paljon isompi ongelma on, että paperilehteen tarkoitettu sisältö ei toimi. Sisältö on armottoman paljaana sovelluksessa, se vaan jää köykäiseksi. Tällainen sovellus vaatii sisällöltä jotain ihan muuta.

Teimme Hesarille sähköisen lehden konseptin juuri ennen iPadin julkaisemista 2010. Siinä oli yritystä tuoda sanomalehden parhaita puolia sähköiseen alustaan. Yksi aktiivisista Hesarin puolella oli silloinen toimituspäällikkö Kaius Niemi.

Tsekatkaa video jos lähihistoria kiinnostaa, https://www.youtube.com/watch?v=Wyici0HKuc4

Ymmärrän yhtäkkiä päivänselvän asian: Eihän paperilehden sisältöä voi viedä sellaisenaan digitaalisiin laitteisiin. Ongelma ei olekaan käyttöliittymässä vaan sisällössä. Sisältö pitää keksiä uudestaan.

Kai jonkun muunkin on pitänyt tämä tajuta. Vähän googlailua, ja siellähän se löytyy, “digital first” on päivän iskulause. Juuri, kun lehtikustantajat ovat työllä ja tuskalla saaneet paperilehden sisällön sovitettua lukuisiin laitealustoihin ja selaimiin, pitääkin alkaa eriyttää digitaalista lehteä paperilehdestä.

Tähän saakka yleinen toimintatapa näyttää olleen se, että toimituksellinen sisältö on ikäänkuin raaka-ainetta, josta bittinikkarit sitten tuotekehittelevät erilaisia digitaaliseen ympäristöön sovitettuja tuotteita. Tämä ei enää riitä. Innovaation pitää lähteä sisällöstä.  Lehtiala tarvitsee uusia digitaaliseen ympäristöön tarkoitettuja sisältöformaatteja. Suoraan sanoen en oikein jaksa uskoa, että vaikkapa Hesarin toimitus onnistuisi sellaisia kehittämään, eikä tämä ole mitään arvostelua toimituksen ammattitaitoa kohtaan. Sanomalehden toimitus ei vaan ole innovaatio-organisaatio. Kun television puolella ohjelmaformaatteja uudistanut Riku Rantala halutiin Hesariin, hänet värvättiin kolumnistiksi. Miksi Rikua ja kumppaneita ei pyydetä mukaan uudistamaan lehteä, tekemään vaikka sama kotimaan uutisille kuin Ylessä dokumenttielokuvalle?

Lehtiala tarvitsee ulkopuolisia keksiäkseen sisällön uudelleen. Ovet auki, Hesari!