Grafiikka ei ole koristelua

Joskus törmää siihen, että käyttöliittymä on jo pitkällä rautalankatasolla ennenkuin visuaalista suunnittelijaa pyydetään hätiin ”värittämään” kokonaisuus. ”Tämä pitäisi nyt tehdä meidän näköiseksi.” Käteen lyödään yrityksen brändimateriaali, joka on kalliilla hinnalla suunniteltu printtimediaa varten, sisältäen logon ja printtifontit sekä mahdollisesti mallikuvat auton teippauksesta ja messuständistä. Kysymykseen digitaalisen materiaalin olemassaolosta vastataan ”Kato meidän webbisivut.” Näin on päässyt käymään ainakin minulle. Oletetaan, että käyttöliittymägraafikko on pelkkä kuvittaja.

Ja kuitenkin ohjelmisto saattaa olla yrityksen tärkein myytävä tuote/palvelu, tai ainakin toiseksi tärkein muotoillun 3D-esineen/tuotteen lisäksi. Ohjelmisto on osa yrityksen brändiä ja sen visuaalinen ilmentymä koostuu monista osista.

Jos ohjelma on osa fyysistä 3D-tuotetta, niiden pitää yhdessä muodostaa saumaton kokonaisuus muotokielen ja värien avulla. Usein yrityksen muotoillut tuotteet muodostavat sarjoja, tuoteperheitä, jolloin grafiikka on kussakin tuotteessa omansa, mutta sen on kuitenkin oltava osa porukkaa. Toisaalta ohjelmisto saattaa kuulua johonkin tuotekategoriaan oletetun käyttäjän mukaan, kärjistettynä halpis vs. premium. Kerran asian kanssa painiskeltuani voin todeta, että itse asiassa, yllätys yllätys, halpista on paljon vaikeampaa suunnitella kuin premium-kohderyhmälle suunnattua ohjelmaa.

Ohjelmisto ei välttämättä ole ensimmäinen yrityksen historiassa, ja sillä on edeltäjiä ja olemassa olevia käyttäjiä, jolloin liian uudenlaisesta visuaalisesta ilmeestä voi olla haittaa tai se voi jopa aiheuttaa karsastusta. Koska yleensä jos käyttäjiltä kysytään mitä he haluaisivat parantaa ohjelmassa, niin vastaus on: ”Älkää koskeko mihinkään.”

Joskus tuotteella on oma korostettu luonne tai sielu, mutta silti se kuuluu isoon sarjaan. Esimerkkinä RAY:n peliautomaatit, joita suunnittelin aikoinaan vuosia. Viisilinjaisella Tuplapotilla on erilainen pelifiilis ja sen mukainen grafiikka kuin vaikkapa simppelillä yksilinjaisella Tähdellä. Ja kuitenkin kummatkin seisovat vierekkäin marketissa samassa rivissä ja RAY:n imago on tultava esiin.

Käyttöpaikka vaikuttaa ohjelman visuaaliseen ulkoasuun paljon. On ihan eri asia käytetäänkö ohjelmaa isossa monitorointihuoneessa vai vaikkapa kulkuvälineen ohjaamossa. Ja auton ja kaivinkoneen ohjaamot ovat erilaisia, puhumattakaan eroista Ferrarin ja Skoda Octavian välillä. Visuaalisen käyttöliittymän tulisi heijastaa – olla osa – ympäristöään. Ja käyttöpaikan fyysiset rajoitukset (esim. vaihtuva valaistus, jopa pimeys) tulee ottaa ohjelman ulkoasussa huomioon. Muutenkin joskus aivan yksinkertainen graafinen asia tai yksityiskohta saattaa parantaa käytettävyyttä. Tai interaktiosuunnittelijan alunperin rautalankoihin ajattelema kuvio voidaan korvata helpommalla visuaalisella tavalla.

Brändistä puhuttaessa mielestäni yrityksen sisäinen kulttuuri ja toimintatavat vaikuttavat myös siihen, millainen visuaalinen ulkoasu sen ohjelmistotuotteisiin sopii. Jollekin sopii ns. rehellisempi, reteämpi ja robustimpi tyyli ja toiselle äärimäisen viilattu ja askeettinen visuaalisuus. Tosin aina ei ole mahdollisuutta tutustua tarpeeksi hyvin asiakasyrityksen ihmisiin ja toimintaan, mutta brändin tukemisen kannalta se olisi hyväksi. Käyttöliittymäsuunnittelu on tiimityötä, ja käyttöliittymägraafikko ei ole yksin ilmaa nuuhkiva taiteilijasielu.

Jo pelkästään näiden näkökohtien takia grafiikkasuuntautunut suunnittelija kannattaa ottaa mukaan projektiin jo sen alkuvaiheessa, koska perehtyminen vie aikansa ja GRAFIIKKA EI OLE KORISTELUA. Loppupelissä kun mielestäni jokaisen ohjelman nippelin, nappelin, sliderin ja buttonin pitää tukea visuaalista kokonaisuutta ja yrityksen ilmettä.

Yleensä jos käyttäjiltä kysytään mitä he haluaisivat parantaa ohjelmassa, niin vastaus on: ”Älkää koskeko mihinkään.”

Tuula