20 tarinaa tuotteesta

marraskuu 3, 2015 // Eljas Perheentupa

Design Driver Workshop hakee suunnan kehitystyölle

Pidän tuotteen tai palvelun suunnittelussa lähtöä kaikkein tärkeimpänä ja innostavimpana. Erilaisia mahdollisia suuntia on 360 astetta ja lopputulokset ovat lähtösuunnasta riippuen aivan erilaisia. Yleensä, kun meidät kutsutaan mukaan, on asiakasorganisaatio päättänyt joukon teknisiä asioita ja kerännyt pitkän listan toiminnallisuuksia. Keskustelu käy vilkkaana siitä, mitä ominaisuuksia ensimmäisessä versiossa pitää olla. Päätöksiä ei oikein osata tehdä, koska ei ole yhteistä kokonaiskuvaa siitä, minkälaista tuotetta ollaan tekemässä. Feature-lista ei kerro tästä juuri mitään. UI -suunnittelijat otetaan tässä kohtaa mukaan, koska toivotaan, että käyttöliittymän visualisointi auttaisi hahmottamaan kokonaisuutta. UI -kuvien piirtely tässä kohtaa on kuitenkin yhtä tyhjänpäiväistä kuin feature-listojenkin tekeminen. Ensin pitää määritellä, minkälaista tuotetta ollaan tekemässä. Tätä ei voi kuvata toiminnallisuuksilla eikä teknisillä ratkaisuilla, vaan kuvaus pitää tehdä asiakkaan ja käyttäjän näkökulmasta.

Workshopissa ajatukset aukeaa

Tähän olen kehittänyt menetelmän, jota kutsumme nimellä ”Design driver workshop”. Tämä yksinkertainen ja yllättävän hyvin toimiva konsepti syntyi puolivahingossa kymmenisen vuotta sitten, kun autoimme Suuntoa uusien tuoteideoiden hakemisessa. Workshopin tarkoituksena on tuottaa 10 – 20 tarinaa erilaisista tuotteista. Designereilta ei yleensä odoteta uusia ajatuksia liiketoimintakonseptiin, mutta pyrin käyttämään tilaisuuden hyväkseni ja purkamaan auki turhan aikaisin lukkiintuneet ajatukset. Haluan näyttää, kuinka paljon täysin erilaisia mahdollisuuksia meillä on. Monet ovat aluksi epäuskoisia, että noin monta erilaista skenaariota voisi löytyä, mutta homma pelaa, noin 40:n design driver workshopin kokemuksella voin sanoa, että aina löytyy yllättävän suuri määrä erilaisia kehityssuuntia.

Näin homma toimii:

Kerätään kokonaiseksi päiväksi yhteen projektin osapuolet, laajasti eri alueita edustavia ihmisiä tekniikan, markkinoinnin, myynnin, asiakastuen ja tuotekehityksen puolelta, mielellään joku oikea käyttäjäkin. Ihanteellinen määrä on kymmenkunta henkeä.

Päivän yksinkertainen tavoite on kerätä mahdollisimman monta keltaista lappua, jossa lukee jotain aiheeseen liittyvää. Volyymi on tärkein, nyt ei ole tarkoitus pudota pitkällisiin ja syvällisiin keskusteluihin, monologeista puhumattakaan. Työskentely noudattaa seuraavaa runkoa: Lämmittelynä määritellään muutama tyypillinen käyttäjä, minkälaisia ihmisiä nämä ovat? Sitten ideoidaan asiayhteyksiä, jossa tuotetta tai palvelua käytetään. Näitä tulee tyypillisesti pari fläppitaulullista. Äänestetään porukalla kiinnostavimmat asiayhteydet, jokaisella on sama määrä ääniä, homma toimii demokraattisesti. Eniten ääniä saaneille asiayhteyksille kerätään taas lappuja, joissa lukee jokin hyöty, joka voitaisiin tuottaa käyttäjälle, asiakkaalle tai omalle liiketoiminnalle tässä asiayhteydessä. Hyötyjä keksitään helposti fläppitaulullinen per asiayhteys. Ja taas äänestetään parhaat. Sitten keksitään mahdollistajia, mikä ominaisuus mahdollistaisi tämän hyödyn tässä asiayhteydessä. Ja taas äänestetään.

blogpost-eljas1_

Päivän aikana kertyy viitisentoista fläppitaulua, sellainen 500-600 lappua. Hölmöimmät lohkaisut ovat aina parhaita, yleensä löytyy muutama kultajyvänen joka saa porukan syttymään. Rento meininki ja paljon karkkia. Workshopin fasilitointi on yksi hauskimmista töistä, kun saa jengin mukaan ja innostumaan. Hauskuutta lisää tieto, että pääsee yllättämään asiakkaan seuraavassa vaiheessa.

Workshopin jälkeen lapuista taiotaan tarinoita

Workshopin jälkeen ei ole vielä mitään kokonaista kasassa. Sitten tehdään se taikuus. En osaa oikein selittää, miten tarinat syntyvät. Se on luova tilanne, jossa katselen yleensä lappuja yksin tai jonkun toisen workshopissa mukana olleen designerin kanssa. Pitää vaan laskea käsijarru alas ja antaa ajatuksen viedä vapaasti. Volyymi on edelleen kaikki kaikessa, laatua syntyy määrän kautta. Tarinat rakentuvat eniten ääniä saaneiden lappujen ympärille, mutta sisältöä tulee kaikista lapuista.

Kun tarinoita on riittävästi, yritän yleensä sijoittaa ne jonkinlaiselle päätöksentekojanalle. Tämä helpottaa päätöksenteon tuskaa, eli monien hauskojen ideoiden jättämistä pois. Päätöksentekojana kuvaa tyypillisesti eri tavoin sitä, kuinka rohkeita tai konservatiivisia päätöksiä ollaan tekemässä. Päätöksentekovaiheessa valitaan yleensä yksi kärki, ja elementtejä parista lähellä olevasta tarinasta päätarinan tueksi.

Nyt tiedetään millaista tuotetta ollaan tekemässä. Tästä työ etenee käyttöliittymäkonseptin kehittämiseen. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Käsijarru alas, rento meininki ja paljon karkkia.

Eljas